Bun Burner 2500K, toukokuussa 2007
Miksi ihmeessä?
Niinpä. Ajoin edelliskesänä SS1000:n matkapyörällä ja silloin oli ajokaverin kanssa puhetta, että enskalla se vasta olisi suoritus ja sitäpaitsi rekisterinalusia sai vain yhden eli toinen pyörä jäi ilman.
Ajatus IB ajosta tuli aika yllättäen, ei siinä taas paljon muuta mietitty kuin, että uusi mopo pitää käydä sovittamassa takamukseenkäypäiseksi. Soitin tyttärelleni Rovaniemelle lauantaina ja kerroin tulevani sunnuntaina käymään. Sovittiin siinä jo syömisistä ja muista ajanvietteistä, mutta jätin pienen varauksen: saatan ajaa IB-ajon samalla ja siinä tapauksessa ei taida paljon ylimääräistä aikaa jäädä.
Sunnuntaiaamuna suuntasin Shell Veturille. Tankkasin ja otin toisen aloitustodistajan nimen kassalta, vaimo laittoi toisen kotoa lähtiessä. Käänsin etupyörän pohjoiseen ja tuntui hyvältä. Bokseri raksutti jalkojen välissä ja Schuubertti piti tasaista suhinaa. Edellisiltana uskoin vielä vankasti matkamusiikin tarpeellisuuteen, mutta nyt luontoääneet veivät sittenkin voiton. Sitäpaitsi vanhempi iSuffle on ajoittain aika syvältä.
Jyväskylä, Saarijärvi, Kannonkoski, Kivijärvi, Kinnula, Lestijärvi, Toholampi - tankkaus. Tästä on saatava kulmapisteen kuitti (ei viimeisenpäälle välttämätön), sopivasti tuli aakkosautomaatti kohdalle. Parkkeerasin mittarin viereen ja kipaisin lähelle jätetyn perävaunun kupeelle rakon tyhjennykseen ja helpottuneena siirryin tankkaamaan. Automaatille tuli samaan aikaan paikallinen isäntämies veneen polttoainesäiliön kanssa ja siitäkös keskustelu sikisi niin, etten huomannut automaatin kellon olevan vielä talviajassa. En minä näitä tankkauspaikkoja etukäteen suunnitellut. Piirsinpähän Genimapilla reitin jota suurinpiirtein seurailin.
Toholammilla kuitenkin tankkasin ja matka jatkui kohti Ylivieskaa. Kun kolmas Wingi tuli vastaan aloin ihmetellä, että mitäs nyt kun löhömöhköjä tulee vastaan yli normaalin annostuksen. No tuli niitä vielä varmaan kuusikymmentä sen jälkeenkin, Oulunsalossa oli ollut Wingien kokoontuminen.
Reipasta vauhtia Ouluun ja kohti Kuusamoa. Kiimingin kohdalla poikkesin tankille kun oli taas kulmapisteen todistamisen aika. Sain kuitin, kävin pissalla nurkan takana ja kummastelin kustomistia, joka ei katsetta nostanut, saati että olisi yrittänyt jotenkin kommunikoida, ehkä Adventure ei sitten näytä moottoripyörältä.
Suunnistin kohti Rovaniemeä jotakuinkin Genimapin lyhimmän reitin mukaisesti ja surauttelin sujuvasti seuraavan risteyksen ohi. Aloin pikkuhiljaa ihmetellä, kun aurinko paistoi päin näköä ja tarkoitus oli kuitenkin mennä pohjoiseen, ensin oikein itä-koilliseen. Kartta esille ja nopeasti totesin, että väärä polku - kylläpä oli kädetön olo. U-käännösharjoituksia ei kuitenkaan koskaan tule tehdyksi liikaa joten pian olimme jälleen oikealla reitillä, kessi ja minä.
Uusi kyvyttömyyden tunne paiskasi päälle, kun pysähdyin häkellyttävän kauniin maiseman yllättämänä kuvan ottoon - suuntasin kameran ja painoin laukaisinta. Mitään ei tapahtunut paitsi, että kameran näytössä luki "no card". Kuvanotosta meni maku ja edellisellä reissulla vannottu E70 kuvausharjoittelu ei ole tuottanut tuloksia. 2 Mpix kennolla, nuppineulan kokoisella linsillä ja älyttömällä valotusautomatiikalla varustetulla vehkeellä ei saa niitä kuvia, joita minä yritän ottaa.
Tupsahdin ROI:ssa tyttären opiskelukämpän pihalle ja kävin katsastamassa uuden poikaystävän. Tunnin verran sosiaalisuutta, joka ei ehkä ole rautaperseille se elämän sujuvin osa-alue ainakaan jos aihe ei liity moottoripyöräilyyn. Onneksi tämä Ville ajaa crossia, kelkkaa ja mitä vielä ... Rovaniemellä oli vielä rätkänäyttely menossa ja pyörähdinpä ostamassa sen Forcefieldin selkäsuojan joka Jyväskylässä jäi hankkimatta. Ostinpa suojahousutkin, joiden toimitusajaksi on vahvistunut heinäkuun alku - ehkä ensi vuonna, vai miten on J. Rajaniemi?
Kohti pohjoista
Ostokset on hoidettu ja perseenpolttajaiset tästä tulee. Aikataulua mietiskellessä Kittilä ja Sirkka saavat jäädä väliin vaikka enskapyörä sinne houkutteleekin. Ehtii ne katsastaa takaisintullessakin. Ajetaan nyt vain isompaa pikitietä kun keskinopeus on saatava pysymään riittävänä - sen verran vakavasti kuitenkin suhtaudun tähän yritykseen. Nyt alkoi sitten kilometrit maittaa. Lyhyt stoppi Sodankylässä ja kohti Ivaloa. Bongailin poroja ja poliiseja, oli pojat laittanu pyydyksen Tankavaaran tienoille - tiedä sitten ketä saivat kiinni, minut ainakin pelasti pantaporo - terkkuja vaan jos luet tätä ja tervetuloa Keski-Suomeen. Laanilassa käväisin kurkkaamassa serkkupojan mökkiä ja naapurin valvovan silmän alla jatkoin sitten samantien.
Ivalossa pysähdyin ihan muodon vuoksi, tartteehan niitä kuitteja jostain olla ja sitäpaitsi pissallakin pitää välillä käydä.
Kauppa on kiinni ja vettä sataa
Inaria kohti tie paranee ja keli huononee. Sateenroiskeinen tie ei houkuttele ihmeempään kanttailuun vaikka mutkat olisivat ihan sitä varten. Kohti Utsjokea ja ylänkömaita. Lopulta ollaan ihan tuntureilla ja aurinko paistaa - pakko laittaa tekstari kotiin, että täällä mennään.
Huolta aiheuttaa ainoastaan pohjoisen tumma taivas joka sitten toimittaakin tähän saakka nihkeästi tulleen veden oikein korkoineen. Utsjoen kaupan pihalla saan menovettä automaatista, juomavettä taivaalta ja kaikeksi onneksi kuittikin säilyy lukukelpoisena, eikun kauppa-postin eteen pieneen katokseen tekstailemaan pohjoisimman kääntöpisteen saavuttamisesta. Kello on puoli yhdeksän. Katselin maisemia ja mietiskelin elämän kovuutta näillä leveyksillä, mutta onko sen silti pakko olla niin sottaisen näköistä. Sama teema tuli tutuksi 80-luvulla Virossa näkemälläni venäläissotilaiden asuma-alueella.
Norjaanko?
Olihan siinä tienviitta Karigasniemelle, mutta kun viimeksi täällä kävin ei Suomen puolella ollut edes tietä. Lähdin sitten vanhasta muistista Norjan puolelle. Loikottelin Tenon vartta eteläänpäin ja laskeskelin Norjalaisten kesämökkejä. Liikennettä oli yllättävän paljon sekä vuorokauden-, että vuodenajan huomioiden. Jokatapauksessa tuntui turvalliselta kun liikennettä riitti. Kun sade viimein osoitti loppumisen merkkejä, alkoi lämpötila laskea. Vaihdoin jo hanskatkin järeimpiin mahdollisiin ja silti hetkittäin kahvanlämppärit tuntuivat jäätyvän, eli ei lämpöä, mutta saattoi johtua puutumuksesta. Ei kuitenkaan väsyttänyt. Norjalaisilla oli bilepäivä kulkijoiden määristä päätellen, mutta eipä ollut aikaa jäädä kyselemään.
Karasjoki löytyi ja tankille todistusta hakemaan. Eihän tätä kamelia tarttis tankata kuin 500km välein, mutta kun semmosta ei saa IB-sääntöjen mukaan tehdä. No tankki täyteen ja tundralle. Olipahan Finnmarksviddalla hienot maisemat ja edelleen vastaantulijoita aivan ihmeeksi saakka. Eipä mitään kohti Kautokeinoa ja kohdalla lyhyt mietintä, tartteeko pysähtyä - ei tartte. Lämpö oli keikkunut -1...+3 välillä ja ajatuksena oli päästä Suomen puolelle etelämmäs lämmittelemään ja niinhän siinä sitten kävikin, huomattavasti etelämpänä kuitenkin kuin kuvittelin.
Rajan yli tultua Norjan puolella aistittava ihmisten läsnäolo muuttui erämaan tunnuksi. Ei ketään perkele niin missään. Pysähdyin Tunturikeskus Galdotievassa Leppäjärvellä ottamaan Suomeentulokuittauksen. Visa ei toiminut, mutta electron toimi - hmmm.... Palellen Hettaan ja ei valon valoa missään. No enpä oo teijjän valojen kippee ja lyhyt äänestys reitistä -2 lämpötilassa kohti Sirkkaa joka olisi muuten jäänyt käymättä. Lähdin sitten erämaataipaleelle, jossa olisin varmaan tehnyt tulet, jos olisi ollut tikut mukana, mutta eipä ollut ei. Varsinainen eränkävijä. Kaivelin takaboksista avaruuspeiton ja käärin sen ajopuvun alle, koetinpa sitä vielä viritellä housujen etumuksen suojaksikin. Siitä sitten tutisten vajaa parisataa kilometriä porojen, riekkojen, jänisten ja erämaiden keskellä kohti keidasta - Rovaniemeä.
Rovaniemen Shellillä oli sitten tauon paikka, pari kuppia kaakaota, sämpylä ja lämmittelyä melkein tunnin ajan. Ei vaan yksinkertaisesti tarjennut lähteä. Kun tutina alkoi hellittää hyppäsin taas pyörän selkään ja suunnistin kohti Kajaania. Aurinko alkoi tuijotella sopivasti ja metsähallituksen laavulla oli aika pitää pieni torkkutauko, joka sitten venyikin muutaman tunnin mittaiseksi. Seuraavana Kajaani ja tankkaus Kajaanin portissa. Etelään käy miehen tie ja Iisalmi menee ohi niin, ettei huomaakaan kun hups ollaan jo melkein Kuopiossa. Nopeat laskelmat ja ajetaanpa varmuuden vuoksi Joensuun kautta Savonlinnaan ettei jää metrejä puuttumaan.
Jonkinmatkaa ennen Joensuuta alkaa sataa tihuuttaa ja tuntuu vaan lisääntyvän ilman suhteellinen kosteus. Lopulta piti pysähtyä yhden sillan alla ja pukea sademyssy tankkilaukulle ihan vaan varmuuden vuoksi - myöhäistä tosin. No Savonlinnaan ei ole pitkästi. Niinpä alkoi sitten sade helpottaa ja poikkesin Puhoksen Siwassa kulmapisteen kuitilla ja suuntasin Savonlinnaan Nesteen tankillle.
Suorinta tietä kotiin
Loppumatka Jyväskylään meni välillä vähän epätodellisissa tunnelmissa kun ihmettelin, että väsyttääkö vaiko eikö. No kai se väsytti, mutta kun isompia ongelmia ei ollut, liekö tuttu tie suurimpana, niin ajattelin, että antaa mennä. Veturin Shellillä otin kuittauksen lopetukseen, ajoin kotio ja menin nukkumaan.
Mitä tekisin toisin?
Ottaisin enemmän lämmintä kampetta mukaan. Siis kohdealueen säätilan tarkistus, myös lämpötilan.
En lähde tunturien ylityksiin tai erämaihin ilman tulitukkuja.
Asumattomilla seuduilla on hyvä olla myös evästä mukana jos jotain sattuu.
Mikä oli ok?
Avaruuspeitto on tosi kätevä lämmönsäätelijä ja pitää myös tuulen. Vaikkapa majoitteeksi tositarpeeseen.
Lauantai ja sunnuntai on hyvät päivät ajaa parin päivän suorituksia. Itse suosin aamulähtöä.
Enskapyörä on matkantekoon parempi kuin tiesinkään.
Tällaista reittiä 35 tuntia 10 minuuttia 2607km.